Onnellinen päästä varpaisiin

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tarvekeskeinen vuorovaikutus



Tarvekeskeisessä vuorovaikutusmaailmassa ei ole oikeaa tai väärää. Siellä on vain tarpeita meillä sekä toisilla ihmisillä. Kun emme yritä oikeassa saati väärässä, voimme kohdata toisen tasavertaisena ja päästä rauhanomaiseen elämään. Silloin olemme tilassa, jossa olemme yhtä kiinnostuneita toisen hyvinvoinnista yhtä lailla kuin omastamme.

Esimerkki työelämästä

Maija kokee turhautumista siitä, miten hänen työkaverinsa Raija käyttäytyy. Myös muut ovat "leimanneet" Raijan hankalaksi työkaveriksi. Raija ei välttämättä ole ollenkaan tietoinen leimastaan. Työkaverit kokevat, että Raija hankaloittaa kaikkien viihtyvyyttä käytöksellään. Hän on oikea vastarannan kiiski! Mikään ei sovi. Työkaverit kokevat, että Raija on kuin prinsessa, joka vaatii erityiskohtelua ja kokevat Raijan tunteenpurkaukset loukkaavina.

Miten tarvekeskeinen ajattelu hoitaa tilanteen?

Me emme voi muuttaa toisia. Voimme muuttaa ainoastaan itseämme ja omaa suhtautumistamme asiaan. Se, että jos työkaverit hyväksyvät Raijan sellaisena kuin hän on, ei tarkoita, että heidän pitäisi hyväksyä kaikki Raijan teot sellaisina kuin ne ovat! Voimme hyväksyä sen, että edessämme on henkilö, joka sanoo jotain, joka on erilaista kuin itse ajattelemme.

Meillä kaikilla on tarpeita, joita koetamme parhaamme mukaan tyydyttää. Kun voimme hyvin, ovat tarpeemme tyydytettyjä. Kun voimme huonosti, jokin tarve odottaa tyydyttämistään. Tässä tilanteessa muut työntekijät voivat kokea, että heillä on tarve rauhalliseen ja yhteistyökykyiseen työpaikkaan, jossa kaikilla on hyvä olla. Kun tarkastelemme Raijaa "tarvekeskeisten-linssien" läpi, emme näe häntä hankalana, vaan voimme nähdä hänet ihmisenä, jolla on myös jokin tarve (yksi tai useampi), mitä hän yrittää täyttää.

Voimme lähteä kartoittamaan, mikä Raijan tarve on. Kun katsomme maailmaa tarvekeskeisyydestä käsin, emme näe syypäitä, emme tuomitse, emme yritä hallita, vaan olemme aidon kiinnostuneita toisen hyvinvoinnista yhtälailla kuin omasta hyvinvoinnistamme. Emme myöskään tee tulkintoja (Kylläpä se Raija taas on hankalana.), vaan teemme havaintoja (Raija sanoo jotain, mikä aiheuttaa meissä jonkin tunnereaktion, jonka takana on jokin tarve).

Keskustelu voi mennä vaikka näin:

Maija: Kun kuulen sinun sanovan, ettei Teija ja Pekka tee työtään riittävän hyvin, olen hämmästynyt ja huomaan tarvitsevani lisää selkeyttä tähän asiaan.
Raija: Mutta hehän ovat typeriä!
Maija: Oletko tyytymätön, koska haluaisit, että kaikki työyhteisön jäsenet tekevät sen mitä heiltä odotetaan?
Raija: Minulla ärsyttää, kun en saa suunvuoroa keskusteluissa, vaan aina minut jyrätään!

Maija: Ymmärränkö oikein, että sinulle on tärkeää tulla kuulluksi etkä koe sen tapahtuvan läheskään aina tällä työpaikalla?
Raija: Kyllä! Haluan, että minutkin huomioidaan keskusteluissa.
Maija: Ok. Kuulen, että sinä et aina koe tulevasi kuulluksi ja haluaisit myös saada puheenvuoron kokouksissamme ja tilaisuuden sanoa oma mielipiteesi. Miten tämä tapahtuisi parhaiten? Mitä haluat meidän muiden tekevän, jotta kokisit tulevasi kuulluksi?
Raija: No haluaisin saada selkeän puheenvuoron ja että minua ei vain ohiteta niin kuin niin usein on käynyt.
Maija: Tarkoitatko, että antaisimme esimerkiksi puheenvuoron jokaiselle kokouseen osallistuvalle erikseen vuorotellen? Olisiko se sinusta hyvä käytäntö?
Raija: Kyllä! Juuri sitä haluaisin!

Maija: Kun kuulen sinun puhuvan tavalla, joka kuvaa väheksyntää muita työntekijöitä kohtaan, olen huolissani työilmapiiristämme ja haluaisin kuulla sinulta ja muilta paljon enemmän arvostusta ja kunnioitusta toisia kohtaan.

Raija: No sanoppa se noille idiooteille!!!

Maija: Haluan, että meillä kaikilla - niin sinulla, minulla ja muilla on hyvä olla. Kun nimittelet ihmisiä koen sen loukkaavana, koska toivon, että työpaikalla kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan on yksi tärkeä arvo, jota toteutemme. Olisitkä haluakas jättämään kaikki nimittelyt pois ja puhutella jokaista heidän omalla nimellään?
Raija: Hyvä on, mutta haluan tulla kuulluksi.
Maija: Kuulen, että haluat tulla kuulluksi, ja autan sinua mielelläni siinä.


Tarvekeskeisyydessä meillä ei ole vaatimuksia, vaan pyyntöjä, joka edesauttaa meitä elämään vastuullista elämää ilman oletuksia siitä, millaisen toisen ihmisen pitäisi olla.

Tarvekeskeisyys ei syyllistä, eikä tuomitse. Jos haluat antaa palautetta, voit ehkä helpoiten erottaa rakentavan palautteen kritiikistä siten, että siihen ei sovi sanat "Senkin sika!". Jos sanat sopivat, niin todennäköisesti on kyse enemmänkin kritiikistä kuin palautteesta. Miten haluaisit toisten toimivan eri tavalla kuin he nyt toimivat?

Syyllistävä kritiikki: "Taas olet jättänyt vaatteet minun siivoottavakseni, senkin sika! Siivoa heti jälkesi tai heitän ne roskiin!!"

Tarvekeskeinen palaute: "Kun näen, että olet jättänyt vaatteesi lattialle, (tämä on havainto) huomaan, että viihtyisin paremmin, jos vaatteet olisivat naulakossa ja täällä olisi siistiä. (oma tarve) Olisitko halukas jatkossa laittamaan vaatteesi naulakkoon jotta kotimme pysyisi siistinä ja voisimme koska tahansa myös vastaanottaa vieraita tänne? (jota seuraa pyyntö)"

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Entä sitten, jos työpaikka meneekin?

© Hugo Kerr

Ihmisten elämään mahtuu pahaa oloa, ja paljon. Yt-neuvotteluita, terveysongelmia, huolia ihmissuhteissa. Paljon mahtuu tähän maailmaan myös sellaista pahaa oloa, jonka ihminen hautaa sisälleen.

Tuntuu kuin monella ihmisellä olis jotenkin kadonnut taju siitä, mikä on OIKEASTI tärkeää. Millä on OIKEASTI merkitystä. Ihminen herää tähän usein vasta jonkun ison kriisin keskellä, vaikka kuultuaan sairastavansa syöpää.

Kun ihminen on keskittynyt vain omaan ongelmaansa, vaikka menetettyyn työpaikkaan, hän sokeutuu elämän muille vaihtoehdoille. Sinä masennuksen hetkenä hän velloo syvällä alakulossa, miettien negatiivisia ajatuksia siitä, että mitenköhän tässä selviää, kelpaanko enää kellekkään, olenko minkään arvoinen… Sinä hetkenä hän on sokeutunut elämälle ja sen lukuisille vaihtoehdoille. Sinä hetkenä hän on sokeutunut auringonpaisteelle, linnun laululle, elämän ilolle. Sinä hetkenä hän on unohtanut, että hänellä on ehkä aiemminkin ollut elämässään haasteita, joista hän on selvinnyt. Miksei siis nytkin?

Miten sinä voit?


Löydätkö iloa arkipäivistäsi, vaikka ympärilläsi olisi uhka YT-neuvotteluista? Löydätkö ilon hetkiä kaikesta huolimatta?

Hyvin useat ihmiset havahtuvat arvostamaan todella tärkeitä asioita vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Ja nyt en puhu menetetystä työpaikasta, vaan vaikkapa omasta mielenrauhasta ja terveydestä. Se, miten voit henkisesti, vaikuttaa myös terveydentilaasi.

Entä sitten, jos työpaikka lähtee alta? Entä sitten, jos puoliso löytääkin jonkun toisen? Entä sitten, jos saat maksuhäiriömerkinnän? Joskus jonkun asian loppu voi olla jonkun muun asian hyvä alku. Joskus asioita tapahtuu. Emme voi estää elämää. Potkut, puolison hylkääminen tms eivät määritä sinun ihmisarvoasi, jos et anna niiden määrittää.

Se, jos toteat "entä sitten", ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se ei tarkoita asioiden kieltämistä, mutta se vapauttaa sinut mielen kahleista, joita olet huomaamattasi rakentanut.

Yksi tapa päästä eroon ahdistavasta ajattelutavasta on harjoittaa läsnäolemista. Sillä silloin et murehdi menneitä, saati pelkää tulevaisuutta. Nautit ja ymmärrät, miten tässä hetkessä sinulla on asiat hyvin. Kuulet lasten naurun. Tunnet tuulen tuiverruksen kasvoillasi. Alat huomaamaan asiat, jotka ovat elämässäsi hyvin. Alat tuntea kiitollisuutta, sillä kiitollisuuden tunteminen on helppo tie kestävään tyytyväisyyteen. Kun tunnet kiitollisuutta, avaat myös tiedostamattasi mielesi vaihtoehdoille, sillä niitä on ihan aina - myös silloin, kun sinusta ei siltä tunnu. Riittää siis vain, että otat ne itse laittamasi laput pois silmiltäsi ja alat nähdä maailman kaikessa kauneudessaan, kuin myös avarrut ajatukselle "miten teen tämän asian itselleni mahdolliseksi".

Meidän ei tarvitse hyväksyä kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu. Ei todellakaan. Mutta voimme hyväksyä kaikki ihmiset koko siinä ihanassa kirjossa, joita he ovat. Voimme hyväksyä ihmisen, vaikka emme hyväksyisi hänen tekojaan tai ajatuksiaan jossain asiassa. Kun opettelemme tunnistamaan omat ja toisten tarpeet käytöksen takana, opimme paljon myös myötätunnosta ja elämäämme astuu rauha. Rauha, vaikka satunnaisesti joskus harmittaisikin, tai suuttuttaisi jokin. Olemme ihmisiä inhimillisine tunteinemme. Tunteet toimivat herätyskellon tavoin ja herättävät meidät huomaamaan tarpeemme.

© Chris Sardegna


Miten ajatuksesi johtavat sinut ahdistukseen?


Mieti jotain sellaista asiaa tai ihmistä, joka juuri nyt ahdistaa sinua jollain tavalla. Huomaa, mitä tämä ajatus saa sinussa aikaan, miltä se tuntuu kehossasi! Huomaa, mitä se saa aikaan ihmisessä tai asiassa, joka jurppii sinua. Huomaatko? Kiukkusi ei tee yhtään mitään kiukkusi kohteelle, mutta mitä ahdistusta ja harmistusta se saa aikaan sinussa? Mitä hyötyä sinulla on tästä vihanpidosta? Mitä tapahtuu, jos päästät tuosta harmistuksesta irti?

Katso ympärillesi! Huomaatko!!! Olet itse antanut arvon kaikelle, mitä näet. Kaikelle, mitä omistat. Kaikelle mitä ajattelet. Olet huomaamattasi jakanut asiat hyviin ja pahoihin, hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin, oikeisiin ja vääriin. Mitä tapahtuu, jos otat tuon merkityksen pois asioilta?

Karrikoituna esimerkkinä joulu. Yhdelle se on iloinen perheen juhla, toiselle se on ahdistava pakollinen rituaali, kolmannelle se ei merkitse yhtikäs mitään, neljännelle se on pakanallinen perinne, viidennelle jotain muuta. Kuitenkin se on vain kasa päiviä. Ihan tavallisia päiviä, joille olemme antaneet sen merkityksen, mikä sillä on. Luonto ei tiedä milloin on joulu… Jos joulu on sinulle ilon juhla, olkoon. Jos se on sinulle ahdistus, mitä tapahtuu, jos keksit jotain muuta tilalle? Ei sinua kukaan pakota menemään perhejuhliin, jos ne ahdistavat. Tai jos olet yksinäinen, mitä menetät, jos järjestät yhteisen jouluillallisen vaikka muille joulunsa yksinviettäville?

Kun tulet tietoiseksi siitä, mitä merkityksiä luot asioille, voit myös lakata luomasta niille sen kummepia merkityksiä. Ne vain ovat. Mikä todella merkitsee? Mikä on todella tärkeää tässä hetkessä?

Jos saat potkut, entä sitten? Olet edelleen hengissä. Voit nähdä työttömyyden häpeänä, tai vaikkapa aikana omalle itsellesi, jolloin voit vaikka miettiä, mitä oikeasti haluat tehdä tässä elämässä. Suomessa on melko mahdotonta kuolla nälkään ja joutua sillan alle asumaan. Mitä enemmän olet läsnä hetkessä, sitä paremmin voit, sillä kauhut tulevat monesti asioista, joita on tapahtunut menneisyydessä ja joista et ole syystä tai toisesta päästänyt irti. Tai sitten kauhut tulevat peloista, joita olet ladannut tulevaisuuteesi, vaikka tiedostat, etteivät ne koskaan välttämättä edes toteudu. Tämä on sinun elämäsi. Tee siitä hyvä nyt.

Suutuitko tästä kirjoituksesta?


Mietitkö kenties jotain sellaista vaikka "No mites minä laskut maksan? Positiivisella ajattelullako?" No et tietenkään, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää sinut huomaamaan, ettei jatkuva valittaminen tai murheissa rypeminen vie sinua eteenpäin. Vai viekö? Tuoko se sinulle jotain hyvää? Mitä siitä saat? Ehkä hetken aikaa henkistä tukea ystäviltä, mutta jatkuva valittamisen kierre sairastuttaa niin sinut kuin ystäväpiirisikin. Mikset vaihtaisi levyä siis jo tänään? Näytä, millaisista aineksista sinut on todella tehty! Näytä, mihin kaikkeen sinä pystyt. Iloitse, nauti tästä päivästä!

Kun tulet tietoiseksi siitä, miten ajatukset vaikuttavat hyvinvointiisi ja miten niitä ei kannata aina ottaa vakavasti, olet jo hyvällä tiellä kohti parempaa hyvinvointia. Sillä hetkellä ymmärrät myös, miksi ilo ja suru ovat oman mielesi valintoja. Voit milloin tahansa vain päättää valitsevasi ilon surun sijasta, eikö totta! Sinä olet tärkeä, muista se!

Huomautus: Tämä kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Raahen Seutu -lehdessä sekä myös Voimavaravalmennuksen uutiskirjeessä syksyllä 2013.