Onnellinen päästä varpaisiin

tiistai 25. marraskuuta 2014

Mantelisilakat ja kurkumabataatti

Tänään halusin paistaa silakat hitaasti haudutellen leivinuunin somassa jälkilämmössä.

Mantelisilakat

(ohje neljälle hengelle)

n. 600 g silakkafileitä
merisuolaa
1 pieni sipuli
1,5 dl mantelijauhoa
1 dl kaurakermaa
mustapippuria

Levitä silakkaiset vadille ja helhäyttele päälle hieman merisuolaa.


Siivuta sipuli ja ripottele sipulinpalaset kalojen päälle. Valuttele kaurakerma koko komeuden päälle.


Sirottele mantelijauhe tasaisesti sekä vielä vähäsen mustapippuria, niin son siinä! Jos sinulla on leivinuuni ja vieläpä lämpimänä, niin eikun sinne nätisti muhimaan. Nämä onnistuvat myös sähköuunissa, paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Kurkumabataatti

1/2 kg bataattia
voita
2 tl kurkumaa
mustapippuria
merisuolaa
valkosipulia

Anna voin sulaa pannussa ja ripottele kurkuma sulaneen voin päälle. Kurkuman paistuessa lisää mustapippuri, joka tehostaa kurkuman terveysvaikutuksia. Lisää siivutettu bataatti ja malta antaa hautua hitaasti kypsäksi. Ripottele merisuolaa ja tuoretta valkosipulia päälle, kääntele ja lautaselle :)

Kurkuma ja valkosipuli ovat luonnonlääkkeitä. Kurkuma poistaa tulehdusta kehosta ja sen on todettu rotilla tehdyissä kokeissa voivan parantaa vaurioituneita aivoja, valkosipulia ei turhaan mainosteta luonnon omana antibioottina, jolla ei liene muita haittavaikutuksia kuin haju, joka sekin ajan myötä häipyy, kun keho tottuu siihen.






Salaatti

Lollo Rosso -salaattia
tuorekurkkua
1 Myrttisen suolakurkku
pätkä varsiselleriä
keltaista ja punaista paprikaa
rucolaa
tilliä (tuoreena)
persiljaa (tuoreena)
nokkosensiemeniä
runsaasti kylmäpuristettua oliiviöljyä

Tarjoillaan seurana <3 Ja juu-u. Tässä pitäisi ehkä olla kuvakin salaatista, mutta nyt ei oo :o) Se epäonnistu...










lauantai 15. marraskuuta 2014

Koulukiusaamisesta sananen

© Todd Quackenbush


Nuori Odin ei jaksanut enää pelätä koulukiusaajiaan, vaan valitsi kuoleman. Luin juuri tämän surullisen uutisen Iltalehdestä. Kuolinpäivänään Odin oli vastannut äidilleen "kyllä", kun hän oli kysynyt menikö koulupäivä hyvin. Suomessa Joni miettii olisivatko hänen kiusaajansa onnellisia, jos hän tappaisi itsensä, niinkuin he ovat toivoneet (Iltalehti).

Tämä surettaa, sillä toivoisin kaikkien lasten voivan kokea olonsa turvalliseksi missä ikinä ovatkaan ja tulevansa hyväksytyiksi juuri sellaisina ihanina ainutlaatuisina yksilöinä kuin mitä he ovat.

Odinia oli kiusattu kahdessa eri koulussa haukkumalla, paiskomalla hänen tavaroitaan, yritetty sytyttää tuleen hänen vaatteensa ja hänet oli uhattu myös tappaa. Hänen päälleen oli syljetty, kuin myös pieksetty. Jonia haukuttiin, pakotettiin ostamaan erilaisia asioita, hänen pahoinpitely kuvattiin ja levitettiin sosiaalisessa mediassa. Molemmissa tilanteissa vanhemmat ja lapset kokivat, etteivät saa sitä apua koulun henkilökunnalta, mitä olisivat toivoneet.

“13-vuotiaan ei kuuluisi riistää omaa elämäänsä.
Olkoon tämä meille kaikille herätyssoitto.”

-
Aurskogin pastori koskettaa puheellaan

Jos pohdimme tätä surullista asiaa syyllistävän ajattelun kautta, näemme vain syypäitä. Näemme ja koemme, että “Ne opettajan paskiaiset pitäisi panna pois viroistaan, kun eivät ottaneet Odinin huolta tosissaan”. Tai voimme ajatella “Kyllä se nykynuoriso on sairasta, mikä heitä riivaa? Pitäisi kaikki viedä vanhempineen vankilaan ja heittää avain pois.”

Mitä, jos tämän asian ajattelisi ihan toisella tavalla?


Minua ilahduttaa lukea Odinin äidin kommentti: Emme etsi syyllistä. Mutta vastuu ei ole sama asia kuin syyllisyys. Näillä asioilla on suuri ero.” Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Surullinen tapahtuma on jo tapahtunut. Odinia ei saa takaisin, vaikka millaisia temppuja tekisi. Vaikka mielemme kuinka haluaisi rankaista jotain, emme saa aikaan positiivista muutosta rankaisun kautta.

Miten vankilassa tuomiotaan istuvat ihmiset? Kuinka moni heistä ymmärtää tuomionsa aikana oman vastuullisuutensa tapahtuneisiin asioihin, vai kasvattaako vankila-aika kaunaa ja kostonhalua entisestään?

Syypäiden etsimisen sijaan meidän tulee miettiä ratkaisuja, jotta meidän ei tarvisi lukea saati kokea mitään tällaista.

Ehkä ihmettelet nyt, että pitäisikö kaikki jättää rankaisematta ja päästää vastuusta? En toki.

Vastuu. Se on tärkeä asia. Se on ihan meidän jokaisen asia. Jokaisen meidän tulee kantaa vastuu tekemisistämme. Kun ajattelen koulukiusaamistilanteita, koen, että ratkaisu ei ole yksin opettajien ja muun koulun henkilökunnan harteilla. Se on meidän jokaisen asia.

Muistele hetki jotain tilannetta, jossa sinua on syyllistetty jostain. Asian suurudella tai pienuudella ei ole merkitystä, ainoastaan sillä tunteella, jonka olet tuossa hetkessä kokenut. Jos meitä syytetään jostain asiasta, yleensä reagoimme siihen puolustautumalla. Emmekä tunne oloamme kovin hyväksi. Vaikka siis sisimmässämme voisimmekin kokea, että olemme tehneet jonkun virheen, emme silti koe oloamme hyväksi.

Miksi? Emme tuossa hetkessä kykene näkemään aktiivisena olevaa tarvettamme, saati meitä syyttävän ihmisen tarvetta. Näemme vain asioita, joilla puolustamme itseämme ja tekemistämme. Ehkä saatamme tuossa tilassa vetää myös muita ihmisiä mukaan “Olisin tehnyt tämän, jos tuo yksi olisi huolehtinut osastaan”, tai ehkä kiusaaja on voinut ajatella “En olisi kiusannut, jos tuo ei olisi provosoinut”.

Jokaisessa hetkessä toimimme sen parhaan tiedon mukaan, mikä meillä on. Lehtien uutisoinnin mukaan aikuiset eivät kantaneet vastuuta Odinin turvallisuudesta. Mieti hetki sitä, että MIKSI Odinin opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseen?
  • Mitä, jos he ovat olleet ylikuormittuneita jatkuvasta hälinästä ja levottomuudesta koulussa, jolloin Odinin ongelmat ovat tuntuneet vähäpätöisiltä, eivätkä he ole ymmärtäneet miten tuskallista kiusaaminen oli hänelle?
  • Ehkä he olivat ottaneet yhteyttä kiusaajien vanhempiin ja saaneet sättimistä osakseen kiusaajien vanhemmilta, jotka eivät hyväksy, että heidän oma lapsensa voisi kiusata ketään ja on Odinin oma syy, jos tulee kiusatuksi. 
  • Entäpä, jos tilanne on ollut sellainen, että he kohtaavat työssään useita kertoja päivässä erilaisia riitatilanteita, eivätkä ole nähneet Odinia kiusattavan, ja sitä kautta kokevat, etteivät voi lähteä syyttelemään ketään pelkästä huhupuheesta? Tällöin Odinin ongelmat ovat tuntuneet vähäpätöisiltä, eivätkä he ole ymmärtäneet miten tappavan tuskallista kiusaaminen oli hänelle?
Uskon, että jos heillä olisi ollut tarvekeskeisen ajattelun malli tukenaan, olisi asiat selvitetty. Myöskin tarpeet kiusaajien pahan olon takana olisi selvitetty aikapäiviä sitten.

Miksi nuori sitten kiusaa? 

  • Voi olla, että hän kokee tarvitsevansa vahvan kuoren ja uskoo, että oman itsensä avaaminen on heikkoutta. 
  • Hän voi kokea, etteivät vanhemmat välitä hänestä, koska eivät anna hänelle hänen mielestään riittävästi aikaa. Tuhoisalla käyttäytymisellä hän voi yrittää tehdä itseään näkyväksi.
  • Mitä, jos häntä itseään kiusataan kotona vaikkapa isomman sisaruksen toimesta? 
  • Entäpä, jos hän ei vain yksinkertaisesti ymmärrä, miten kiusattu kokee asian. Jos hän itse ajattelee, että kiusaaminen on täysin harmitonta?
  • Voi olla, että hänellä on erilaisia pelkotiloja, jotka ajavat hänet kiusaamaan muita. 
  • Hän voi saada kiusaamisesta valheellisen tunteen omasta ylimmyydestään. 
  • Hän voi kokea valheellista hetkellistä hyvää oloa siitä, kun saa alistaa toista, niinkuin häntä itseään on alistettu. 
Väitän, ettei hän kuitenkaan voi hyvin. Väitän, että ehkä hänkin menee nukkumaan itkien omaa pahaa oloaan. Hänellä voi olla lukuisa joukko tarpeita, jotka eivät tule tyydytetyksi. Ehkä hän kokee, ettei hänen sanomaansa kuulla siten, kuin hän toivoisi itseään kuultavan. Ehkä hän kokee, että haluaisi saada arvostusta ja olisi hyväksytty sellaisena kuin on.

Kiusaamisella hän on toteuttanut jotain tarvettaan, mikä on näkynyt tuhoisana käytöksenä Odinia kohtaan. Hänellä ei ole ollut osaamista ja “työkaluja” siihen, miten toteuttaa tuota tarvettaan niin, ettei muut saati hän itse vahingoitu. Huomaathan, että oli syy mikä tahansa, ei se anna kenellekkään oikeutta toimia tuhoisasti toista kohtaan, mutta pelkillä kielloilla, rangaistuksilla ja säännöillä emme pötki pitkälle, vaan ihmisen tulee empatian ja ymmäryksen kautta sisäistää asia.

Jos elämme syyllistävässä ajattelussa ja tunnemme iloa siitä, kun kuulemme esimerkiksi jonkun koulukiusaajaan saaneen köniin tms ja ajattelemme “Se oli sille aivan oikein”, on meillä mielestäni silloin samantapainen valheellinen tunne omasta ylimmyydestämme.

Sillä eihän se mitään ratkaise. Ei se saa jo tapahtunutta tekemättömäksi. Nyt on aika keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat meille ratkaisuja rankaisujen sijaan. Asioihin, joiden kautta opimme näkemään tarpeet toisen käytöksen takana. Asiohin, jotka oikeasti lisäävät rauhaa sydämissämme.

Tarvekeskeisessä ajattelussa emme näe ihmisiä syyllisenä ja uhrina, vaan näemme heidät ihmisinä, joilla molemmilla on yksi tai yleensä useampi tarve, joka suorastaan huutaa tulla täytetyksi. Koen, että emme saa muutosta aikaan nipulla säännöksiä, vaan sillä, että annamme lapsillemme ja nuorillemme "työkaluja" hoitaa tällaiset tilanteet.

Emme myöskään käytä "leimoja".  Leimalla tarkoitetaan ihmisen nimittämistä joksikin, esimerkiksi "koulukiusaaja" tai "koulukiusattu", "uhri" tai vaikkapa "narsisti". Huomaa miten oma suhtautumisesi muuttuu, jos kohtaat henkilön, jota on juuri kutsuttu narsistiksi. Miten suhtautuisit tuohon ihmiseen, jos et etukäteen olisi kuullut tätä leimaa? Tässä kirjoituksessa olen kyllä käyttänyt leimoja luettavuuden vuoksi.

Se, että kiusaaja ymmärtäisi ajatusmallit käytöksensä takana, rauhoittaisi häntä. En siis sano, että se ratkaisisi kaikki hänen asiat. Esimerkiksi, että yhtäkkiä hänen vanhempansa luopuisivat viikonloppu-kännistään ja osaisivat rakastaa häntä pyytettömästi, mutta kun opimme näkemään tarpeet sekä oman että muiden käytöksen takana, astuu rauha sydämeemme ja meillä on enemmän eväitä, joita tarvitsemme tunteaksemme iloa ja onnellisuutta. Osaamme kantaa vastuun tekemisistämme.

Kun hyväksymme itsemme, meidän on hyvin helppo hyväksyä myös muiden erilaisuus. Ja se on mielestäni yksi parhaista rikkauksista, jota meillä voi olla.




Lähteet: 
Iltalehti 13.11.2014
VG.no
Iltalehti 15.11.2014