Onnellinen päästä varpaisiin

maanantai 29. syyskuuta 2014

Eivätkö asiat menneetkään sovitusti?


Miten tarvekeskeinen ajattelu suhtautuu siihen, kun ihmiset eivät pidä kiinni siitä, mitä sovitaan?

Tässä on hyvä erottaa se, että jos on kyse esimerkiksi työpaikasta, niin työpaikan sääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa erottamiseen, jos työntekijä vaikkapa toistuvasti laiminlyä työtehtäviään, tai tulee vaikkapa humalatilassa työmaalle.

Sen sijaan ihmisten välillä sovitut asiat ovat hieman kimurantteja. Kun ollaan tilanteessa, jossa toinen ei toimi sovitulla tavalla, se voi nostattaa tunteita pintaan. Kuitenkin hyvä olisi muistaa, että se toinenkin yrittää täyttää jotain tarvettaan.

Kutsunpas näitä tarinan henkilöitä Raimoksi ja Matiksi. Raimo ja Matti ovat sopineet menevänsä elokuviin, jonka näytös alkaa klo 18.00. Raimoa hieman huolettaa, sillä Matti on useimmiten myöhässä. Raimo on elokuvateatterilla hyvissä ajoin, popcornit ja juomat valmiina. Mattia ei näy eikä kuulu, vaikka kello on jo viittä vaille kuusi. Raimo tuntee, kuinka kiukku alkaa nousta. Hän soittaa Matille, joka kertoo juuttuneensa ruuhkaan ja olevansa elokuvateatterilla 18.15.

No mitäs tarpeita tässä sitten nousee esille? Raimoa kiukuttaa, sillä hänelle sovituista ajoista kiinni pitäminen on tärkeää, ja sitä paitsi hän tykkää katsoa elokuvat ihan alusta. Hän koki myös turhautumista, sillä oli hankkinut popcornit ja juomat valmiiksi, jotta yhteinen leffahetki voisi alkaa lunkisti. Turhautumisen takana oli tarve olla avuksi.

Entäpä sitten Matti? Voi olla, ettei hänelle ole ollenkaan niin tärkeää olla ajoissa ja saada katsoa leffa ihan alkuminuuteista lähtien. Voi olla, että hänelle on tärkeämpää viettää yhdessä aikaa ystävänsä kanssa.

Ja lisäksi on hyvä muistaa, mikä pettymyksen takana on. Pettymyksiä koemme, kun luomme odotuksia mielessämme siitä, miten jonkun asian pitäisi mennä. Entä, jos emme loisi odotuksia ollenkaan? Mitä silloin tapahtuisi? On hyvä huomata, että alamme voida huonosti sillä hetkellä, kun alamme tuomita toisen tapaa toimia. Tai, jos alamme sättiä tuota toista osapuolta mielessämme “se petturi, se luopio, se pas**nen”, eikös juu :o)

Mitä neuvoja tässä siis Raimolle? Hän voi aloittaa hyväksymällä sen, että Matti myöhästelee. Hän voi mennä yksinkin elokuviin, tai ehkä jonkun toisen ystävän kanssa, tai odotella sitä, että kyllä se Matti jossakin välissä tulee paikalle. Mikään ei olisi estänyt Raimoa kilauttamasta Matille, että “Menen nyt elokuviin, jätän sinun lippusi vahtimestarille. Tule, kun kerkeät!”

Hyväksymällä tilanteen sellaisena kuin se on, vaikkakin se poikkeaisi siitä, mitä olemme odottaneet, olemme rauhallisempia ja kykenevämpiä näkemään erilaisia vaihtoehtoisia tapoja toimia.